Kriketin juuret Suomessa ulottuvat 1960 luvulle, jolloin myyttinen “Palmerstonin yhteisö” pelasi ensimmäiset ottelut Tapiolassa, Espoossa.
Helsingin Krikettiklubi (Helsinki CC) oli ensimmäinen virallinen joukkue ja se pelasi 1970 luvulla vuosittain otteluita Iso-Britannian Tukholman suurlähetystön joukkuetta vastaan. Tiedossa on myös otteluita Moskovassa asuneita brittejä vastaan.
Kriketin nykyinen kehitysvaihe alkoi 1990-luvun puolivälissä, jolloin perustettiin Turku CC, Stadin Krikettiseura ja Vantaa CC. Nämä joukkueet alkoivat pian haastamaan Helsingin Krikettiklubin valta-asemaa Suomen krikettikartalla. Pian mukaan tuli myös Euroopan Krikettiliiton (ECC) jäsenyys ja sen mukanaan tuoma tuki. Vuosituhannen alussa Suomi olikin yksi nopeimmin kasvavia krikettialueita Euroopassa.
Vuonna 2001 mestaruussarjassa pelasi neljä joukkuetta. Kaudella 2006 joukkueita oli jo 11 ja lisäksi viisi joukkuetta kansallisessa kehityssarjassa (T20). Uusin joukkue kaudelle 2007 on tulossa Vaasasta. Suomessa on jo yli 50 kansainvälisen valmentaja kurssin (ECB taso 1 tai 2) käynyttä valmentajaa ja noin 40 virallista tuomaria.
Kasvulle ja uusille joukkueille on vielä runsaasti tilaa suomalaisessa kriketissä ja Suomen Krikettiliiton pitkän tähtäimen tavoitteena onkin levittää lajia uusille alueille ja erityisesti syntyperäisen suomalaisen väestön pariin. Tällöin kysymykseen tulisi useampien sarjatasojen perustaminen, jolloin kaikilla olisi mahdollisuus kehittyä ja pelata krikettiä taitojaan vastaavalla tasolla.
Eräänä krikettiliiton lyhyemmän ajan tavoitteena on löytää sopiva tasainen ruohokenttä pääkaupunkiseudun alueelta (n 100x100m) Kentälle perustettaisiin kansallinen krikettikeskus, missä kaikki krikettiliiton jäsenseurat pääsisivät harjoittelemaan ja pelaamaan krikettiä oikeissa olosuhteissa.