Urheilu - Tiistaina 21. maaliskuuta 2000

Australian maajoukkueessa pelanneen Anthony Stuartin mielestä kriketti on oikeastaan lyöjän kamppailua yhtätoista kenttäpelaajaa vastaan, eikä vain syöttäjää.

Ulkopuoliselle kriketti näyttäytyy silti amerikkalaisen pesäpallon tapaan syöttäjän (bowler) ja lyöjän (batter) välisenä rituaalina. Kansainväliset ottelut kestävät jopa viisi päivää. Päivän maaotteluja sanotaan "pyjamapeleiksi" koska pelaajilla on niissä maansa edustusasu valkoisen sijasta.

Ideana on se, että syöttäjä yrittää osua lyöjän takana oleviin kolmeen keppiin. Lyöjä yrittää varjella keppejä mailalla. Osuessaan lyöjä voi yrittää juosta kahden keppiryhmän välillä 19,5 metrin matkan niin monta kertaa kuin ehtii.

Syöttäjä sinkoaa pallon käsivarsi suorana ja yrittää osua ensin maahan lyöjän edessä. Se vaikeuttaa osumista.

Lyöjä palaa yhdeksällä eri tavalla. Hän palaa muun muassa jos pallo osuu keppeihin tai jos kenttäpelaaja ottaa kopin. Lyöjä palaa, jos pallo osuu hänen jalkaansa joka on keppien edessä. Niitä saa varjella vain mailalla. Lyöjä palaa myös, jos kenttäpelaaja palauttaa pallon keppeihin ennen kuin lyöjä on koskettanut tiettyä viivaa.

Yksi syöttäjä uskoo voimaan, toinen kierteisiin. Syöttäjä voi kiillottaa pallon toista puolta sileämmäksi kierteen tehostamiseksi.

Jos lyönti lentää yli sata metriä leveän ja 130 metriä soikean kentän rajan, se tietää kuutta juoksua ilman askeltakaan.

Syöttävällä puolella on vuorossa 300 yritystä, kuusi kerrallaan per syöttäjä.

Hyvä lyöjä voi viettää lyöntipaikalla kuusikin tuntia. Sata juoksua ottelussa on pelimiehen tulos.

This article was featured in Click to see actual page.